Pasilan torni, Kaivoksela, Isokari, Ristikallio – nimet kuulostavat maantieteentunnilta, mutta juuri niiden sijainti ratkaisee, näkyykö televisiosta selvä kuva vai lumisadetta muistuttava rasteri. Antennien lähettimet ja niiden sijainti Suomessa vaikuttavat suoraan siihen, minkä suuntaan antenni pitää kääntää, kuinka voimakas signaali taloon saapuu ja kannattaako edes yrittää antenni-TV:tä vai siirtyä kaapeliin. Tämä artikkeli käy läpi, miten Digitan lähetinverkko on rakennettu, mitkä ovat isoimmat päälähettimet ja miksi asuinpaikka Pohjois-Suomessa vaatii aivan eri ratkaisut kuin kerrostaloasunto Helsingissä.
Miten Suomen antenniverkko on rakennettu
Suomen maanpäällinen TV-verkko on Digita Oy:n operoima, ja se koostuu noin 90 päälähettimestä ja sadoista täytelähettimistä, jotka paikkaavat katvealueita. Päälähettimet ovat tehokkaita, usein 20–100 kilowatin lähetysteholla toimivia asemia, jotka on sijoitettu korkeille mastoille tai luonnon korkeimmille kohdille. Täytelähettimet ovat pienempiä, tyypillisesti 10–1000 watin tehoisia, ja niitä käytetään laaksoissa, saaristossa ja muilla alueilla, joihin pääasema ei yksin riitä.
Traficom (entinen Viestintävirasto) myöntää taajuudet ja valvoo, että lähetykset pysyvät sallituilla kanavanipuilla. Tämä sääntely on syy siihen, miksi lähettimien sijainti ei ole sattumanvaraista – jokainen masto on suunniteltu siten, että se ei häiritse viereisten alueiden lähetyksiä. Käytännössä tämä näkyy kuluttajalle niin, että kahden vierekkäisen kunnan asukkaat saattavat suunnata antenninsa täysin eri ilmansuuntiin.
Suomen suurimmat lähettimet ja niiden kattavuus
Isokarin lähetin Turun saaristossa, Ylläksen lähetin Lapissa ja Pyhäjärven Kotimäki ovat esimerkkejä asemista, joiden signaali kantaa parhaimmillaan 60–80 kilometrin päähän avoimessa maastossa. Helsingin seudulla suurin osa väestöstä saa signaalinsa Espoon Pikku Huopalahden ja Helsingin Pasilan lähettimistä, jotka molemmat palvelevat tiheästi asuttua pääkaupunkiseutua lyhyellä, mutta rakennusten sekoittamalla etäisyydellä.
Tampereella pääasema on Kaukajärvi, Turussa Kakola, ja Oulun seutu saa lähetyksensä Vihreäsaaren mastosta. Näiden asemien lähetysteho riittää tyypillisesti 30–50 kilometrin säteelle, mikäli maasto ei ole kovin mäkinen. Pohjois-Suomessa, esimerkiksi Rovaniemen ja Sodankylän välisellä alueella, etäisyydet lähettimien välillä ovat huomattavasti pidempiä kuin etelässä, ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että signaalin voimakkuus vaihtelee enemmän jo muutaman kilometrin matkalla.
Miksi sijainti vaikuttaa antennin valintaan
Signaalin taso jaetaan yleisesti kolmeen luokkaan: vahva, kohtalainen ja heikko. Vahvan signaalin alueella, tyypillisesti 5–15 kilometrin säteellä päälähettimestä, riittää usein yksinkertainen sisäantenni tai pieni UHF-antenni. Kohtalaisen signaalin alueella tarvitaan jo suunnattu ulkoantenni ja mahdollisesti signaalivahvistin. Heikon signaalin alueilla, joita löytyy runsaasti Keski-Suomen mäkisiltä alueilla ja Lapin harvaan asutuilla seuduilla, tarvitaan usein monikanava-antenni tai jopa kaksi antennia eri lähettimiin suunnattuna, jos alueen kattavuus on lähettimien rajamailla.
Tämä on kohta, jossa moni tekee virheen: antenni ostetaan netistä hintalapun perusteella, ei signaalin tarpeen mukaan. 30 euron sisäantenni toimii mainiosti Kalliossa lähellä Pasilan lähetintä, mutta samalla antennilla ei saa kuvaa Sodankylän maaseudulla, jossa lähimpään täytelähettimeen on 25 kilometriä. Ennen antennin valintaa kannattaa tarkistaa oman osoitteen odotettu signaalitaso – tähän löytyy tarkempi ohje artikkelista signaalitason mittaamisesta.
Yleisimmät virheet lähettimen sijainnin kanssa
Kolme virhettä toistuu asennuksissa jatkuvasti. Ensimmäinen on antennin suuntaaminen kompassin mukaan sen mukaan, missä ajatellaan lähettimen olevan, vaikka todellinen lähetin sijaitsee aivan toisessa suunnassa – esimerkiksi Jyväskylän seudulla moni olettaa signaalin tulevan kaupungin keskustan suunnasta, vaikka pääasema sijaitsee Keljonkankaalla.
Toinen virhe on sen unohtaminen, että lähetin saattaa vaihtua taajuusuudistuksen yhteydessä, jolloin vanha suuntaus ei enää toimi optimaalisesti. Kolmas, ja erityisen yleinen taloyhtiöissä, on se, että kiinteistöantenni on suunnattu aikanaan yhteen lähettimeen, mutta ympäröivä uudisrakentaminen on sen jälkeen tukkinut näköyhteyden. Tällöin ratkaisu ei ole vahvistimen lisääminen, vaan antennin fyysinen uudelleensuuntaus – aihetta käsitellään tarkemmin artikkelissa antennin suuntauksesta käytännössä.
DVB-T2-siirtymä muutti lähetinverkon vaatimuksia
Suomi siirtyi DVB-T2 HEVC -tekniikkaan, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että moni lähetin sai uuden kanavanipun ja osa vanhoista digisovittimista jäi käyttökelvottomiksi. Tämä ei muuttanut lähettimien fyysistä sijaintia, mutta se muutti sitä, millä taajuudella signaali kulkee – ja vanhat, taajuusalueelle liian kapeat antennit saattavat toimia huonommin uudella jakelutekniikalla. Yleinen väärinkäsitys on, että DVB-T2-siirtymä vaati uuden antennin kaikille. Todellisuudessa suurin osa 2000-luvulla asennetuista UHF-antenneista toimii edelleen, kunhan digisovitin tai televisio tukee HEVC-pakkausta. Aiheesta enemmän löytyy artikkelista DVB-T2:sta ja antenni-TV:stä Suomessa.
UKK – usein kysyttyä lähettimien sijainnista
Mistä tiedän, mikä lähetin palvelee omaa osoitettani?
Digitan verkkosivuilla on kattavuuskartta, johon syöttämällä osoitteen näkee lähimmän pää- tai täytelähettimen sekä arvion signaalin voimakkuudesta. Tämä on ensimmäinen askel ennen antennin ostamista tai suuntaamista.
Voiko yksi antenni vastaanottaa signaalia kahdesta eri lähettimestä?
Yksittäinen antenni on suunnattu aina yhteen suuntaan, mutta jos alueella on vastaanotettavissa kaksi lähetintä eri kanavanipeillä, voidaan asentaa kaksi antennia ja yhdistää signaalit monikytkimellä. Tämä on tavallista katvealueilla, joissa yksi lähetin ei kata kaikkia kanavia.
Miksi naapurin antenni on suunnattu eri suuntaan kuin oma?
Yleisimmin syynä on rakennusten, puuston tai maaston erilainen sijainti näköyhteydellä lähettimeen, tai naapuri vastaanottaa signaalia eri lähettimestä esimerkiksi tontin korkeuseron takia.
Yhteenveto
Lähettimen sijainti ei ole yksityiskohta, jonka voi jättää huomiotta – se on lähtökohta koko antenniratkaisulle. Ennen antennin ostoa tai vanhan järjestelmän korjausta kannattaa selvittää, mikä Digitan asema aluetta oikeasti palvelee ja kuinka pitkä matka sinne on. Pohjois-Suomessa ja saaristossa etäisyydet ja maasto tekevät valinnasta herkemmän, kun taas tiiviissä kaupunkiympäristössä ongelmat liittyvät useimmiten rakennusten aiheuttamiin esteisiin. Kun lähtökohta on selvillä, myös antennin, vahvistimen ja suuntauksen valinta muuttuu huomattavasti helpommaksi.