DVB-T2 on Suomen maanpäällisen televisiolähetyksen nykyinen standardi. Jos olet miettinyt, miksi uusi televisio ei löydä kanavia tai miksi vanha digiboksi ei enää toimi, vastaus löytyy useimmiten juuri tästä tekniikasta – ja oikeanlaisesta antennista sen takana.
Mikä DVB-T2 on ja miten se eroaa vanhasta DVB-T:stä
DVB-T2 on toisen sukupolven maanpäällinen digitaalinen televisiostandardi, joka otettiin Suomessa laajamittaisesti käyttöön 2010-luvulla. Se korvasi aiemman DVB-T-tekniikan, joka oli käytössä analogisen TV:n loputtua vuonna 2007.
Käytännön ero on merkittävä: DVB-T2 pystyy siirtämään huomattavasti enemmän dataa samalla taajuuskaistalla. Tämä mahdollistaa HD- ja UHD-laadun (4K) lähettämisen sekä useampien kanavien mahduttamisen samaan lähetyspakettiin.
Suomessa Digita operoi maanpäällistä TV-verkkoa, ja kaikki nykyiset antenni-TV-lähetykset käyttävät DVB-T2-standardia yhdistettynä HEVC (H.265) -pakkauskoodekiin. Juuri tämä yhdistelmä on se, joka aiheuttaa eniten sekaannusta vanhempien laitteiden kanssa.
HEVC-koodekin vaatimus – yleisin ongelma kotitalouksissa
Tässä on yksi yleisimmistä virheistä, jonka kotitaloudet tekevät: ostetaan uusi televisio tai digisovitinlaite, jossa lukee ”DVB-T2-tuki”, mutta laite ei silti löydä kaikkia kanavia tai kuva ei näy lainkaan.
Syy on se, että pelkkä DVB-T2-tuki ei riitä – laitteen on tuettava myös HEVC-pakkauskoodekia. Erityisesti vuosina 2014–2017 myydyissä televisioissa ja sovittimissa DVB-T2-tuki saattaa löytyä, mutta HEVC-purkuominaisuus puuttuu kokonaan.
Tarkistus on helppo: laitteen teknisissä tiedoissa pitää lukea sekä ”DVB-T2” että ”HEVC” tai ”H.265”. Jos kumpikaan ei löydy, laite ei sovellu Suomen nykyiseen antenni-TV-verkkoon sellaisenaan.
Millaisella antennilla DVB-T2-signaali vastaanotetaan
DVB-T2-lähetykset Suomessa käyttävät UHF-taajuusaluetta (470–790 MHz). Tämä tarkoittaa, että vastaanottoon tarvitaan UHF-antenni – ei VHF-antenni eikä mikä tahansa yleisantenni.
Käytännössä antennityypin valinta riippuu sijainnista ja etäisyydestä lähimpään lähetysasemaan:
Sisäantenni voi toimia kaupungeissa ja taajamissa, joissa signaali on vahva. Rakennusten seinät ja muut rakenteet kuitenkin vaimentavat signaalia merkittävästi, joten tulos vaihtelee suuresti.
Ulkoantenni on suositeltava ratkaisu omakotitaloihin ja muihin kohteisiin, joissa signaali ei ole optimaalinen. Kattoantenni tai mastoon asennettu UHF-antenni antaa selvästi paremman tuloksen kuin huoneantenni.
Taloyhtiön kiinteistöantenni palvelee kerros- ja rivitalojen asukkaita. Taloyhtiön yhteisantennijärjestelmä jakaa signaalin kaikille huoneistoille, ja sen kunto vaikuttaa suoraan vastaanottolaatutaan. Lue lisää taloyhtiön yhteisantennijärjestelmän ylläpidosta ja uusimisesta: taloyhtiön yhteisantenni – peruskorjaus ja modernisointi.
Signaalin laatu ratkaisee – ei pelkkä signaalin voimakkuus
Yksi yleinen harhaluulo on, että ”vahva signaali tarkoittaa hyvää vastaanottoa”. DVB-T2-tekniikassa asia ei ole näin yksinkertainen.
Digitaalisessa vastaanotossa merkitsevät kaksi asiaa: signaalin taso (dBµV) ja signaalin laatu eli BER tai MER. Liian heikko signaali aiheuttaa pikselöintiä ja kanavien katoamista. Mutta myös liian vahva signaali – esimerkiksi kun signaalivahvistin on säädetty liian suurelle vahvistukselle – voi aiheuttaa täsmälleen samat oireet.
Tyypillinen toimiva signaali antennirasiassa on noin 45–75 dBµV. Alle 40 dBµV alkaa olla liian heikko, yli 80 dBµV liian vahva – etenkin jos verkossa on jakajia ja useita pisteitä.
Alueelliset erot Suomessa – pohjoinen on oma tapauksensa
Suomi on pitkä maa, ja tämä näkyy suoraan DVB-T2-vastaanotossa. Etelässä lähettimien verkko on tiheä ja signaalitasot hyviä. Pohjois-Suomessa – esimerkiksi Lapissa – välimatkat lähetysasemiin voivat olla kymmeniä kilometrejä, mikä asettaa antennille huomattavasti suuremmat vaatimukset.
Erityisesti Rovaniemen ja sen pohjoispuolisten alueiden kotitalouksissa tarvitaan usein korkea- ja suuntaavampia UHF-antenneja sekä mastoon asennusta parhaan signaalin saavuttamiseksi. Talviolosuhteet – lumi, jää ja kovuulet – rasittavat antennirakenteita, joten mastoa ja antennin kiinnityksiä on syytä tarkistaa säännöllisesti.
Kumottava myytti: kaapeli-TV ja IPTV korvaavat antenniasennuksen tarpeen
Monesti kuulee sanottavan, että antenni-TV on vanhanaikainen tapa ja kaapeli tai nettitelevisio on jo korvannut sen. Todellisuus on toinen.
Antenni-TV:llä on edelleen merkittäviä etuja: se ei edellytä kuukausimaksua peruskanavista, se toimii ilman internet-yhteyttä, eikä se ole riippuvainen operaattorin palvelinhäiriöistä. Suomessa antenni-TV on myös ainoa tapa vastaanottaa julkisen palvelun kanavat täysin maksutta suoraan lähteestä.
Oikein asennettu ja nykyaikaisilla laitteilla varustettu antenni-TV-järjestelmä tarjoaa erinomaisen kuvanlaadun HD- ja jopa 4K-tasolla ilman puskurointiviiveitä tai kuvanlaadun heikkenemistä ruuhka-aikoina.
Usein kysytyt kysymykset
Toimiiko vanha digiboksi DVB-T2-verkossa?
Ei toimi, jos boksi on suunniteltu pelkästään vanhalle DVB-T-standardille. DVB-T2 ja DVB-T ovat teknisesti eri järjestelmiä, eikä DVB-T-laite pysty purkamaan DVB-T2-signaalia. Laitteen pakkauksessa tai teknisissä tiedoissa täytyy lukea nimenomaan ”DVB-T2” ja ”HEVC” / ”H.265”.
Miksi kuva pikselöityy tai kanavat katoavat ajoittain?
Yleisin syy on riittämätön tai epätasainen signaalinlaatu. Syynä voi olla heikko tai vanhentunut antenni, huonokuntoinen koaksiaalikaapeli, löysät liittimet tai väärin säädetty signaalivahvistin. Myös sääilmiöt – erityisesti rankkasateet ja talvisin jäätyminen – voivat tilapäisesti heikentää signaalia.
Tarvitaanko DVB-T2-vastaanottoon erikoisantenni?
Ei tarvita erikoisantenneja, mutta antenni täytyy olla UHF-taajuuksille soveltuva. Suuri osa markkinoilla olevista ulko- ja sisäantenneista tukee UHF-taajuuksia, mutta kannattaa varmistaa, että antenni kattaa taajuusalueen 470–790 MHz. Antennin suuntaus lähimpään lähetysasemaan on tärkeää hyvän signaalin varmistamiseksi.
Yhteenveto – tarkista laitteet ja antenni ennen kuin soitat huoltoa
DVB-T2 on Suomen antenni-TV:n nykyinen standardi, ja sen vastaanottaminen onnistuu hyvin, kun laitteet ja antenni ovat kunnossa. Käytännön tarkistuslista on lyhyt: varmista, että televisio tai digisovitinlaite tukee sekä DVB-T2:ta että HEVC-koodekia, tarkista antennikaapelin ja liittimien kunto sekä arvioi, onko nykyinen antenni riittävä sijaintisi ja etäisyytesi perusteella.
Jos ongelmat jatkuvat, kyseessä on usein asennustekninen asia, joka selviää ammattilaisen mittauksella. Signaalitason ja -laadun mittaaminen erillisellä mittarilla kertoo välittömästi, onko vika antennissa, kaapeloinnissa vai vastaanottimessa itsessään.
