Antennien jakaja, vahvistin tai yhdistelmälaite kotiin – valinta riippuu siitä, montako televisiota talossa on ja kuinka pitkä matka antennille jää. Moni miettii asiaa vasta silloin, kun toinen makuuhuoneen televisio alkaa pätkiä eikä yhtään kanavaa löydy enää kunnolla, vaikka olohuoneessa kuva on täysin puhdas.
Kolme laitetta ratkaisevat kolme eri ongelmaa. Jakaja jakaa yhden signaalin usealle vastaanottimelle, vahvistin nostaa heikkoa signaalia ja yhdistelmälaite tekee molemmat samassa kotelossa. Sekaannus näiden kolmen välillä on yleisin syy siihen, että uusikin asennus toimii huonommin kuin vanha.
Milloin tarvitset pelkän jakajan
Jos antennin signaali on lähtökohtaisesti vahva – esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa tai Tampereen keskustan tuntumassa, jossa Digitan lähetysmasto on lähellä – tavallinen passiivinen jakaja riittää usein hyvin. Jakaja ei tarvitse sähköä, se on halpa (8–25 €) ja se toimii ilman huoltoa vuosikausia.
Ongelma on vaimennus. Jokainen jakajan lähtö syö signaalista palan:
Kahden lähdön jakaja vaimentaa noin 3,5–4 dB per lähtö
Neljän lähdön jakaja vaimentaa noin 7–8 dB per lähtö
Kahdeksan lähdön jakaja vaimentaa jo 10–12 dB per lähtö
Käytännön esimerkki: omakotitalossa on hyvä, noin 70 dB:n antennisignaali katolla. Kun se jaetaan neljän television kesken tavallisella jakajalla, jokaiselle huoneelle jää enää noin 60–62 dB. DVB-T2 HEVC -lähetysten vastaanotto vaatii nykyisillä vastaanottimilla tyypillisesti vähintään 45–50 dB:n tasoa, joten marginaalia on vielä reilusti. Signaalitason mittaaminen ennen jakajan valintaa kertoo, onko tilanne tämä vai ei – aihetta on käsitelty tarkemmin artikkelissa signaalitason mittaamisesta.
Milloin vahvistin on oikea ratkaisu
Vahvistin tulee kuvaan silloin, kun signaali on jo lähtökohtaisesti heikko ennen jakamista. Näin käy tyypillisesti Pohjois-Suomen syrjäisemmillä alueilla, missä etäisyys lähimpään Digitan lähetinasemaan voi olla 40–60 kilometriä, tai maastoesteiden – mäkien, metsän, naapuritalon – peittämillä tonteilla.
Kokenut asentaja mittaa signaalin ensin katolta tulevasta kaapelista, ei sisätiloista. Jos taso on jo siellä alle 50 dB, minkään jakajan lisääminen ei paranna tilannetta – päinvastoin. Silloin tarvitaan vahvistin ennen jakamista, ei sen jälkeen.
Tyypillinen kotikäyttöön sopiva vahvistin vahvistaa signaalia 15–20 dB ja maksaa 40–150 euron välillä laadusta riippuen. Halvimmat, alle 30 euron vahvistimet lisäävät usein myös kohinaa, mikä voi pahentaa kuvan pikselöitymistä sen sijaan että korjaisi sitä. Tästä syystä yleinen myytti – ”vahvistin korjaa aina huonon signaalin” – ei pidä paikkaansa. Jos alkuperäinen signaali on jo täynnä häiriötä esimerkiksi viallisen kaapelin tai huonon liitoksen takia, vahvistin vahvistaa myös sen häiriön. Aiheesta lisää artikkelissa signaalivahvistimen tarpeesta.
Yhdistelmälaite – jakaja ja vahvistin samassa kotelossa
Aktiivijakaja eli yhdistelmälaite on käytännössä vahvistin, jossa on valmiiksi useampi lähtö. Se sopii erityisesti tilanteisiin, joissa taloon tulee 3–8 televisiota ja lähtösignaali on kohtalainen muttei vahva – tyypillinen tilanne monessa 1990-luvun omakotitalossa, jossa antennijärjestelmä on alun perin mitoitettu yhdelle tai kahdelle vastaanottimelle.
Yhdistelmälaitteen hinta liikkuu 60–200 euron välillä lähtöjen määrästä ja merkistä riippuen. Se on usein edullisempi ja siistimpi ratkaisu kuin erillinen vahvistin ja jakaja peräkkäin, koska laitteita ja liitoksia on vähemmän – jokainen ylimääräinen liitos on myös potentiaalinen häiriölähde, erityisesti jos se sijaitsee ullakolla tai kylmässä tilassa.
Taloyhtiöissä yhdistelmälaitteita käytetään yleisesti kiinteistön keskusjärjestelmässä, josta signaali jaetaan kymmeniin tai satoihin huoneistoihin monikytkimien kautta. Tästä kokonaisuudesta kertoo tarkemmin artikkeli antennikytkimistä ja monikytkimistä.
Yleisimmät virheet valinnassa ja asennuksessa
Kolme virhettä toistuu ylivoimaisesti eniten, kun kotitalous tai taloyhtiö uusii antennijärjestelmäänsä itse.
Ensimmäinen on vahvistimen lisääminen ilman mittausta. Jos signaali on jo vahva, vahvistin ylikuormittaa vastaanottimen ja kuva alkaa pätkiä juuri niissä kanavissa, jotka toimivat aiemmin moitteetta. Tämä on yllättävän yleinen ilmiö kerrostaloasunnoissa, joissa asukas asentaa oman vahvistimen taloyhtiön jo valmiiksi vahvistetun yhteisantennisignaalin päälle.
Toinen virhe on väärän jakajan valinta lähtöjen määrän mukaan – kahdeksan lähdön jakaja neljälle televisiolle tuhlaa signaalia turhaan, koska vaimennus lasketaan aina jakajan kokonaislähtömäärän, ei käytettyjen lähtöjen mukaan.
Kolmas, ja ehkä yleisin, on vanhojen tai halpojen jatkojohtojen ja F-liittimien käyttö ulkotiloissa tai kylmissä ullakkotiloissa. Talven pakkaset ja kosteuden vaihtelu rapauttavat huonolaatuisen liittimen parissa vuodessa, ja silloin ongelma ei ole koskaan itse jakajassa tai vahvistimessa vaan liitoksessa sen edessä.
Näin valitset oikean laitteen käytännössä
Ammattilainen aloittaa aina mittauksesta, ei laitteen ostamisesta. Signaalitasomittarilla (esimerkiksi Televes H45 tai vastaava, hintaluokka 150–400 €) katolta tai antennitolpalta tuleva taso selviää muutamassa minuutissa. Jos taso on yli 65 dB ja televisioita on 2–4, pelkkä laadukas jakaja riittää. Jos taso jää alle 50 dB, tarvitaan vahvistus ennen jakoa. Jos televisioita on viisi tai enemmän ja taso on kohtalainen, yhdistelmälaite on usein järkevin sekä hinnaltaan että asennustyön kannalta.
Taloyhtiöissä päätös ei ole yksittäisen asukkaan käsissä, vaan yhteisantennijärjestelmän kunnossapito ja mahdollinen vahvistimen uusiminen kuuluu asunto-osakeyhtiölain mukaan taloyhtiölle. Hallituksen kannattaa teettää mittaus ennen kuin kukaan asentaa mitään omin päin.
UKK
Voiko jakajan ja vahvistimen yhdistää itse ilman valmista yhdistelmälaitetta?
Kyllä, mutta järjestys on tärkeä: vahvistin ennen jakajaa, ei jälkeen. Jos vahvistin asennetaan jakajan jälkeen, se vahvistaa vain yhden ulostulon signaalia eikä paranna kokonaistilannetta muille televisioille.
Miksi kuva pätkii vasta, kun toinen televisio kytketään samaan jakajaan?
Kyse on lähes aina vaimennuksesta. Yksi televisio saattoi toimia rajatapauksen signaalitasolla, ja jakajan lisäämä 3,5–8 dB:n vaimennus riittää työntämään signaalin vastaanottimen minimirajan alle.
Kannattaako vahvistin ostaa varmuuden vuoksi, vaikka kuva toimii nyt hyvin?
Ei kannata. Liian voimakas vahvistin toimivalla signaalilla aiheuttaa yleensä uusia ongelmia eikä paranna mitään. Vahvistin on ratkaisu mitattuun ongelmaan, ei ennaltaehkäisevä varotoimi.
Yhteenveto
Oikea laite ratkeaa aina mittaustuloksen, ei arvauksen perusteella. Vahva signaali ja muutama televisio – jakaja riittää. Heikko signaali – vahvistin ennen jakoa. Useampi televisio ja kohtalainen lähtötaso – yhdistelmälaite on usein sekä helpoin että kustannustehokkain ratkaisu. Jos oma mittaaminen tuntuu vieraalta tai taloyhtiön koko järjestelmä on kyseessä, asian voi jättää antennialan ammattilaiselle, joka näkee mittarista suoraan, mikä ratkaisu talon signaalitilanteeseen sopii.