Antennin asennussuunta ratkaisee pitkälti, näkyykö TV-kuva tasaisesti vai pätkiikö se jokaisella tuulenpuuskalla. Kun antennin asennussuunta valitaan lähimmän lähettimen mukaan, tavoite kuulostaa yksinkertaiselta: käännetään antenni kohti lähintä mastoa. Käytännössä lähin lähetin ei aina ole paras valinta. Tämä artikkeli on omakotitalon asukkaalle, mökin omistajalle ja taloyhtiön hallituksen jäsenelle, joka haluaa ymmärtää, miksi antenni osoittaa juuri siihen suuntaan ja milloin suuntaa kannattaa muuttaa.
Miten Suomen antenniverkko on rakennettu
Digita operoi Suomen maanpäällistä TV-verkkoa. Verkko koostuu suurista pääasemista, joiden mastot ovat usein 200-300 metriä korkeita, sekä pienemmistä täyttöasemista, jotka paikkaavat katvealueita laaksoissa, taajamissa ja saaristossa. Pääasemia on noin neljäkymmentä, täyttöasemia yli sata.
Ero on suuri. Pääaseman lähetysteho voi olla moninkertainen täyttöasemaan verrattuna, ja sen signaali kantaa tasaisella maastolla 60-80 kilometriin asti. Täyttöasema palvelee usein vain muutaman kilometrin säteellä.
Lähettimien sijainnit ja niiden peittoalueet kannattaa tarkistaa ennen kuin antennia ryhdytään kääntämään. Yleiskuvan saa artikkelista antennien lähettimet ja niiden sijainti Suomessa, ja Digitan omasta näkyvyyskarttapalvelusta näkee osoitekohtaisen arvion vastaanotosta.
Myytti: lähin lähetin on aina paras suunta
Tämä on alan yleisin väärinkäsitys. Etäisyys on vain yksi tekijä, eikä usein edes tärkein.
Esimerkiksi omakotitalo voi sijaita viiden kilometrin päässä täyttöasemasta ja 45 kilometrin päässä pääasemasta. Täyttöasema on lähempänä, mutta talon ja aseman välissä on mäki ja tiheä kuusikko. Pääaseman suunnassa taas on avointa peltoa ja järvenselkä. Mittari näyttää lopputuloksen: pääasemalta tulee puhtaampi signaali, jossa on parempi MER-arvo, vaikka signaalin taso olisi hieman alempi.
Toinen syy on kanavatarjonta. Kaikki täyttöasemat eivät lähetä kaikkia kanavanippuja, ja erityisesti maksukanavien ja osan HD-lähetyksistä saatavuus vaihtelee asemittain. Jos lähin asema jättää pois nipun, jonka kanavia katsotaan, suunta on väärä, oli signaali kuinka vahva tahansa.
Antennin asennussuunta käytännössä – näin ammattilainen etenee
Kokenut asentaja ei käännä antennia ensimmäiseksi kohti lähintä mastoa. Hän selvittää ensin, mitkä lähettimet alueelle ylipäätään kuuluvat ja mitä ne lähettävät. Työ etenee yleensä tässä järjestyksessä:
1. Tarkistetaan osoitteen näkyvyys Digitan karttapalvelusta ja katsotaan, mitkä asemat ja kanavanumerot kuuluvat alueelle.
2. Selvitetään kunkin aseman polarisaatio, sillä pääasemat lähettävät Suomessa yleensä vaakapolarisaatiolla ja monet täyttöasemat pystypolarisaatiolla.
3. Arvioidaan maasto ja esteet kummankin aseman suuntaan: mäet, kerrostalot ja metsä.
4. Mitataan signaalin taso ja MER antennikatolla tai mastossa kääntämällä antennia hitaasti muutama aste kerrallaan.
5. Valitaan suunta, jossa kaikki tarvittavat kanavaniput tulevat riittävällä marginaalilla, eikä vain se, jossa yksi kanava näyttää parhaalta.
Polarisaatio unohtuu usein. Jos vaakatasoon asennettu antenni käännetään kohti pystypolarisoitua täyttöasemaa, signaalia häviää helposti 15-20 dB. Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa antennin polarisaatio – vaaka- ja pystyasennon ero.
Mitkä arvot kertovat, että suunta on oikea
Pelkkä TV:n signaalipalkki ei riitä. Se näyttää usein voimakkuutta, ei laatua. Ammattilainen katsoo kahta lukua: signaalin tasoa, joka DVB-T2-vastaanotossa on hyvä noin 45-70 dBµV:n välillä antennirasialla, sekä MER-arvoa, jonka olisi hyvä olla yli 25 dB, jotta vastaanotossa on varaa talven huonoille päiville.
Liian vahvakaan signaali ei ole hyvä. Jos asut 3-4 kilometrin päässä pääasemasta, suurivahvistuksinen ulkoantenni ja signaalivahvistin voivat yliohjata vastaanottimen, jolloin kuva pätkii, vaikka signaalia on yllin kyllin. Tällöin pienempi antenni tai vaimennin korjaa tilanteen.
Mittausvälineistä ja suuntauksen tekniikasta kerrotaan lisää artikkelissa antennin suuntaus käytännössä – mittarit ja apuvälineet.
Pohjois-Suomi, saaristo ja muut poikkeukset
Lapissa ja Kainuussa välimatkat ovat pitkiä. Rovaniemen ja Sodankylän välisillä alueilla lähin pääasema voi olla yli 50 kilometrin päässä, ja signaali vaihtelee sään mukaan. Näissä kohteissa suunta haetaan usein pitkällä, kapeakaistaisella ja suurivahvistuksisella UHF-antennilla, ja asennuskorkeudella on yhtä paljon merkitystä kuin suunnalla.
Saaristossa ja järven rannalla esiintyy toinen ilmiö. Veden yli kulkeva signaali voi kesällä vahvistua ja heijastua niin, että naapurimaan tai kaukaisen aseman lähetys häiritsee omaa kanavaa. Turunmaalla ja Ahvenanmaalla tämä näkyy kesäkuukausina tyypillisesti iltaisin.
Kaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella, ongelma on usein heijastus. Signaali kimpoaa naapurikerrostalon seinästä, ja paras suunta voi olla 10-20 astetta sivussa lähettimen todellisesta suunnasta. Kartta näyttää teoreettisen suunnan, mittari todellisen.
Mökeillä tilanne on omanlaisensa. Antenni suunnataan usein kerran kesällä, eikä kukaan huomaa talven aikana kääntynyttä kiinnikettä ennen kuin keväällä. Tukeva kiinnitys ja oikea suunta jo ensimmäisellä kerralla säästävät uuden käynnin.
Yleisimmät virheet antennin suuntauksessa
Ensimmäinen virhe on suunnata naapurin antennin mukaan. Naapurin antenni on voitu suunnata 1990-luvulla analogisen verkon lähettimelle, joka ei enää lähetä samoja kanavia, tai sen asennuksessa on voinut olla oma virheensä.
Toinen virhe on lukita suunta yhden kanavanipun perusteella. Antenni käännetään kohtaan, jossa Yle näkyy täydellisesti, mutta maksukanavien nippu tulee eri kanavanumerolla, ja sen marginaali jää liian pieneksi. Talven ensimmäinen märkä lumisade katkaisee sen.
Kolmas virhe on unohtaa kiinnitys. Oikein suunnattu antenni ei auta, jos kiinnike pääsee kiertymään tuulessa. Suomen talviolosuhteissa jää ja tykkylumi lisäävät antennin painoa ja tuulikuormaa huomattavasti, joten kiristys ja tarkistus 1-2 vuoden välein kuuluvat normaaliin huoltoon.
Taloyhtiön kiinteistöantenni ja suunnan muuttaminen
Taloyhtiössä yhteisantennin suunnasta päättää hallitus, ja asunto-osakeyhtiölain mukaan kiinteistöantenni kuuluu yhtiön kunnossapitovastuulle. Yksittäinen osakas ei saa kääntää katolla olevaa antennia, vaikka hänen asunnossaan näkyisi huonosti.
Suunnan muutos taloyhtiössä vaikuttaa kaikkiin asuntoihin, ja usein samalla on tarpeen säätää myös antennivahvistimen kanavakohtaisia tasoja. Yksittäisen antennin uudelleensuuntaus maksaa tyypillisesti noin 80-200 €, kun taas laajempi järjestelmän säätö ja mittaus kaikista rasioista on usein 300-600 €, riippuen kohteen koosta.
UKK
Voiko antennin suunnata itse ilman mittaria?
Voi, jos signaali on alueella vahva ja lähettimen suunta on selvä. TV:n signaalinlaatunäytön avulla pääsee lähelle oikeaa suuntaa. Heikon signaalin alueella ja taloyhtiöissä mittaria tarvitaan, koska TV ei näytä MER-arvoa eikä marginaalia.
Kannattaako antenni suunnata kahteen lähettimeen?
Joskus. Jos tarvittavia kanavanippuja ei saa yhdestä suunnasta, voidaan käyttää kahta antennia ja yhdistintä. Asennus vaatii huolellisuutta, koska samalla kanavalla lähettävät asemat voivat häiritä toisiaan.
Miksi kuva katosi, vaikka antennia ei ole käännetty?
Syy voi olla lähettimen kanavamuutos, uusi rakennus tai puusto signaalin tiellä tai kiinnikkeen kiertyminen myrskyssä. Myös LTE- ja 5G-tukiasemat voivat häiritä vastaanottoa, mikä voi näyttää suuntausongelmalta.
Yhteenveto: suunta valitaan mittaamalla
Lähin lähetin on hyvä lähtökohta, mutta lopullinen suunta valitaan mittaamalla. Tarkista karttapalvelusta alueen asemat ja niiden polarisaatio, varmista että kaikki tarvittavat kanavaniput tulevat samasta suunnasta ja hae suunta, jossa MER-arvossa on varaa myös talven huonoille päiville. Kun kiinnitys on lisäksi tukeva, oikein suunnattu antenni toimii vuosia ilman säätöä.