Satelliittilautasen oikea suuntaus ratkaisee, näkyykö Astran ja Siriuksen kanavat kirkkaana kuvana vai katkeileeko lähetys jo pienessä sateessa. Moni omakotitalon asukas ja mökkiläinen asentaa lautasen itse, mutta suuntaus jää usein puolittaiseksi, koska atsimuutti- ja elevaatiokulmat tuntuvat vaikeilta hahmottaa ilman oikeaa tietoa tai mittaria.
Tässä artikkelissa käydään läpi, miten Astra 19,2E ja Sirius 4,8E löytyvät käytännössä, mitä työkaluja suuntaukseen kannattaa varata ja mitkä ovat yleisimmät virheet, jotka näkyvät ruudulla pätkivänä kuvana tai kokonaan puuttuvana signaalina.
Miksi Astra ja Sirius ovat Suomessa tärkeimmät satelliitit
Suomalaisilla katsojilla suurin osa satelliittikanavista tulee kahdesta satelliittiryppäästä: Astra 19,2 astetta itää ja Sirius 4,8 astetta itää. Astrasta löytyy runsaasti eurooppalaisia ja saksankielisiä kanavia, Siriuksesta puolestaan pohjoismaisia kanavapaketteja, joita moni suomalainen mökkitalous seuraa.
Koska satelliitit sijaitsevat vain reilun 14 asteen päässä toisistaan taivaalla, sama lautanen pystyy usein vastaanottamaan molemmat, kunhan suuntaus on tehty huolella tai käytössä on kahden LNB:n kiinnike. Tämä on myös yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: monet olettavat, että Astraa ja Siriusta varten tarvitaan kaksi täysin eri suuntaan käännettyä lautasta. Todellisuudessa riittää usein yksi hyvin suunnattu lautanen ja tarvittaessa toinen LNB-pää samaan kiinnikkeeseen.
Mitä tarvitset ennen suuntausta
Ennen kuin lautasta aletaan kääntää, kannattaa varmistaa muutama perusasia. Esteetön näköyhteys etelään on ehdoton edellytys, sillä Astra ja Sirius sijaitsevat molemmat eteläisellä taivaalla, Suomen leveysasteilla suhteellisen matalalla horisontista.
Tarvittavat välineet ovat yksinkertaiset: kompassi tai suuntausappi, elevaatiokulman tarkistukseen soveltuva mittari tai sovellus, sekä signaalinvoimakkuuden mittari tai vastaanotin, josta signaalitasoa voi seurata reaaliajassa. Suuntauksessa käytettävät mittarit ja apuvälineet nopeuttavat työtä huomattavasti verrattuna pelkkään silmämääräiseen hakuun, joka voi kestää tunteja ilman selkeää lukemaa.
Askel askeleelta: lautasen suuntaus atsimuutti ja elevaatio
Suuntaus etenee käytännössä kahdessa vaiheessa, joista molemmat pitää tehdä huolella.
Ensin määritetään atsimuuttikulma eli lautasen suunta kompassista katsottuna. Astubarralle ja Siriukselle suunta on Etelä-Suomessa suunnilleen lounaasta etelään, ja tarkka arvo riippuu asennuspaikan pituuspiiristä. Kompassilukemaan on syytä lisätä muutaman asteen korjaus, sillä magneettinen pohjoinen poikkeaa hieman kartaston pohjoisesta.
Toiseksi säädetään elevaatiokulma eli lautasen kallistus ylös- tai alaspäin. Etelä-Suomessa elevaatio on tyypillisesti noin 20–24 astetta, Pohjois-Suomessa selvästi loivempi, koska satelliitti näkyy matalammalla horisontista pohjoiseen mentäessä. Kulman voi tarkistaa lautasen rungossa olevasta asteikosta tai erillisellä kaltevuusmittarilla.
Kun molemmat kulmat on karkeasti asetettu, lautasta käännetään hitaasti muutaman asteen kerrallaan sivusuunnassa, kunnes signaalimittari näyttää ensimmäisiä lukemia. Tämän jälkeen elevaatiota hienosäädetään, kunnes signaalitaso ja laatu ovat parhaimmillaan.
Astran ja Siriuksen suuntakulmat eri puolilla Suomea
Suomi ulottuu leveälti pohjoiseen, ja tämä näkyy suoraan suuntauskulmissa. Helsingin seudulla elevaatio on selvästi jyrkempi kuin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa satelliitti näkyy hyvin matalalla ja esteetön näköyhteys etelään korostuu entisestään.
Pohjoisilla alueilla myös signaalin vaimeneminen on herkempää, koska matalalla horisontilla säteily kulkee pidemmän matkan ilmakehässä ja mahdollisten esteiden, kuten puiden tai naapurirakennusten, vaikutus kasvaa. Tämän vuoksi asennuspaikan valinta on pohjoisessa vielä eteläistä Suomea tärkeämpää.
Yleiset virheet suuntauksessa
Yleisin virhe on liian nopea kääntely: lautasta liikutetaan liian isoin harppauksin, jolloin kapea signaalikeila ehtii ohittaa satelliitin huomaamatta. Kannattaa kääntää lautasta hitaasti, alle asteen kerrallaan, ja odottaa hetki jokaisen liikkeen jälkeen mittarin reagointia varten.
Toinen tyypillinen virhe on kiinnityksen löystyminen suuntauksen jälkeen. Jos pultteja ei kiristetä riittävän tiukalle, tuuli kääntää lautasta ajan myötä pois suunnasta, vaikka alkuperäinen suuntaus olisi ollut täydellinen. Kolmas virhe on unohtaa tarkistaa signaalitason minimivaatimus laadukkaalle kuvalle – pelkkä signaalin löytyminen ei vielä takaa häiriötöntä katselua sateella tai lumipyryssä, jos taso jää lähelle vastaanottimen alarajaa.
Mitä tehdä kun signaali ei löydy
Jos signaalia ei löydy kohtuullisen etsinnän jälkeen, kannattaa ensin tarkistaa LNB:n napa – onko se pystysuorassa vai vaihtuuko suuntaus sen kiertämällä. Seuraavaksi kannattaa varmistaa, ettei näköyhteyttä katkaise puun oksa, savupiippu tai naapuritalo, joka ei alkusuunnittelussa näkynyt esteenä.
Jos lautanen on pieni ja etäisyys satelliittiin tuntuu ongelmalliselta esimerkiksi pohjoisessa, kannattaa harkita suurempaa lautasta. Lautasen koon ja suuntauksen välinen yhteys on monelle yllätys: pienempi 60–65 senttinen lautanen riittää usein Etelä-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa tai heikommalla signaalialueella 80–90 senttinen lautanen tuo huomattavasti vakaamman vastaanoton.
Talvi ja sääolosuhteet suuntauksen haasteena
Suomen talvi on satelliittivastaanotolle oma lukunsa. Lumi ja jää lautasen pinnalla heikentävät signaalia merkittävästi, ja pahimmillaan paksu lumikerros estää vastaanoton kokonaan. Lautasen kallistuskulma kannattaakin valita niin, ettei lunta pääse kertymään pinnalle liian helposti – tämä on yksi syy, miksi elevaatiokulmasta ei kannata tinkiä pelkän signaalin löytymisen vuoksi.
Kova tuuli puolestaan rasittaa kiinnitystä ja voi ajan myötä siirtää suuntausta, erityisesti jos masto tai kiinnike ei ole riittävän tukeva. Talven jälkeen suuntaus onkin syytä tarkistaa vuosittain, ja mahdolliset asennusvirheet kannattaa korjata ennen kuin ne aiheuttavat suurempia vaurioita.
UKK
Tarvitseeko Astran ja Siriuksen katseluun kaksi eri lautasta?
Ei välttämättä. Koska satelliitit ovat lähellä toisiaan taivaalla, yksi hyvin suunnattu lautanen ja kahden LNB:n kiinnike riittävät usein molempien vastaanottoon.
Miksi signaali katoaa sateella, vaikka suuntaus on oikea?
Yleisin syy on liian pieni lautanen suhteessa asuinpaikan signaalitasoon tai lautasen pinnalle kertynyt vesi, lumi tai jää, joka vaimentaa vastaanotettavaa signaalia.
Kuinka usein suuntaus kannattaa tarkistaa?
Vähintään kerran vuodessa, mieluiten talven jälkeen, sillä tuuli ja lämpötilanvaihtelut voivat siirtää kiinnitystä vähitellen ilman että se on paljain silmin havaittavissa.
Yhteenveto
Astran ja Siriuksen tarkka suuntaus vaatii kärsivällisyyttä, oikeat kulmat ja hitaan, hallitun kääntelyn, mutta lopputulos on selvästi vaivan arvoinen, kun kuva pysyy kirkkaana myös huonolla säällä. Kun atsimuutti ja elevaatio on kerran mitattu huolella oman sijainnin mukaan ja kiinnitys on tukevasti kiristetty, satelliittivastaanotto toimii luotettavasti vuodesta toiseen ilman jatkuvaa säätämistä.
