Pitkä antennikaapeli syö signaalia jokaisella metrillä, ja juuri kaapelin vaimennus on yksi yleisimmistä syistä siihen, että kuva pätkii vain makuuhuoneen tai kellarin televisiossa. Tämä artikkeli on omakotitalon asukkaalle ja taloyhtiön hallituksen jäsenelle, joka haluaa ymmärtää, kuinka paljon kaapelin pituus oikeasti vaikuttaa ja miten vaimennus kompensoidaan oikein. Kun vaimennuksen laskee etukäteen, vahvistinta ei osteta turhaan eikä vikaa etsitä väärästä paikasta.
Mitä kaapelin vaimennus tarkoittaa käytännössä
Koaksiaalikaapeli muuttaa osan signaalista lämmöksi. Menetys ilmoitetaan desibeleinä sataa metriä kohden, ja se kasvaa taajuuden mukana. Tämä on asian ydin: mitä korkeampi taajuus, sitä enemmän kaapeli vaimentaa.
Suomen antenni-TV käyttää nykyään UHF-alueella taajuuksia 470-694 MHz. Hyvälaatuinen RG6-kaapeli (noin 6,8 mm ulkohalkaisija) vaimentaa tällä alueella tyypillisesti 17-21 dB / 100 m. Paksumpi RG11 jää noin 11-14 dB:iin. Halvat ohuet 4-5 mm:n kaapelit, joita löytyy edelleen 1970- ja 1980-lukujen taloista, voivat vaimentaa 25-35 dB / 100 m.
Satelliittivastaanotossa ero kasvaa. Lautasantennin LNB syöttää kaapeliin 950-2150 MHz:n välitaajuutta, jolla RG6:n vaimennus on jo 25-35 dB / 100 m. Siksi 40 metrin kaapelivedosta satelliittivirittimelle tulee helposti 12-14 dB:n menetys, kun antenni-TV:ssä sama veto maksaa noin 7-8 dB.
Kaapelin pituus ja vaimennus laskettuna esimerkkitalossa
Ajatellaan tavallista omakotitaloa Pohjois-Savossa, jossa ulkoantenni on harjalla ja lähetin on noin 50 kilometrin päässä. Antennilta saadaan kohtalainen signaali, noin 60 dBµV. Kaapeli kulkee ullakon kautta tekniseen tilaan ja sieltä neljään huoneeseen. Kaapelia on yhteensä noin 35 metriä talon kauimmaiseen pisteeseen.
Lasku menee näin. 35 metriä RG6:ta 690 MHz:llä vie noin 7 dB. Neljän lähdön jakaja vie 7-8 dB. Liittimet ja antennirasia vievät yhteensä 1-2 dB. Menetys on siis yhteensä noin 16 dB, ja television liittimeen jää vajaat 44 dBµV.
Se on liian vähän. Suomessa yleisesti käytetty tavoitetaso DVB-T2-vastaanotolle on noin 50-70 dBµV antennirasialla, ja signaalin laadun eli MER-arvon pitäisi olla yli 28 dB. Alle 45 dBµV:n tasolla kuva toimii poutapäivinä mutta alkaa pikselöityä, kun sataa lunta tai puusto on märkää. Tilanne on tuttu monelle haja-asutusalueen asukkaalle: vika näyttää satunnaiselta, vaikka taustalla on pelkkä fysiikka.
Vaimennuksen kompensointi oikeassa järjestyksessä
Kokenut asentaja ei aloita vahvistimesta. Ensin karsitaan turhat menetykset, ja vasta sitten paikataan loput vahvistuksella. Järjestys on tärkeä, koska vahvistin vahvistaa myös kohinaa ja häiriöitä.
1. Lyhennä reittiä. Kaapeli kiertää usein ullakolla turhia lenkkejä. Jo 10 metrin lyhennys säästää noin 2 dB.
2. Vaihda kaapeli parempaan. Jos runkoveto on vanhaa ohutta kaapelia, sen vaihto RG6:een tai pitkissä vedoissa RG11:een voi parantaa tasoa 5-10 dB. Laadukas RG6 maksaa noin 1-2 €/m ja RG11 noin 2-4 €/m. Kaapelityyppien erot on käyty tarkemmin läpi artikkelissa RG6- ja RG11-antennikaapelit ja niiden käyttökohteet.
3. Mitoita jakaja oikein. Kahden lähdön jakaja vie noin 4 dB ja neljän lähdön jakaja 7-8 dB. Käyttämätön lähtö päätetään 75 ohmin päätevastuksella.
4. Lisää vahvistin oikeaan paikkaan. Kun puuttuvat desibelit tiedetään, valitaan vahvistus. Esimerkkitalossa 20 dB:n vahvistin nostaa tason noin 64 dBµV:iin, mikä on turvallisesti tavoitealueella.
Vahvistimen paikka ratkaisee paljon. Heikolla signaalialueella mastovahvistin antennin lähellä on parempi kuin vahvistin kaapelin loppupäässä, koska signaali vahvistetaan ennen kuin kaapeli on ehtinyt heikentää sitä kohinatason tuntumaan. Vahvalla alueella, esimerkiksi Helsingissä tai Tampereella lähellä lähetintä, tilanne voi olla päinvastainen: sisätiloihin sijoitettu jakovahvistin riittää, ja liian suuri vahvistus ylikuormittaa virittimen. Kotikäyttöön sopivat vahvistimet, esimerkiksi Triaxin tai Televesin valikoimasta, maksavat noin 40-150 €.
Kallistus eli taajuusvasteen tasaus
Koska kaapeli vaimentaa korkeita taajuuksia enemmän kuin matalia, pitkän vedon päässä 690 MHz:n kanavat voivat olla useita desibelejä heikompia kuin 474 MHz:n kanavat. Kotitaloudessa ero jää yleensä 1-3 dB:iin eikä vaadi toimenpiteitä.
Taloyhtiön kiinteistöantennijärjestelmässä tilanne on toinen. Runkokaapelit voivat olla satoja metrejä pitkiä, ja ero kanavanippujen välillä kasvaa. Siksi taloverkon vahvistimissa on säädettävä kallistus (slope), jolla korkeita taajuuksia vahvistetaan enemmän kuin matalia. Ammattilainen säätää kallistuksen mittarin avulla niin, että ketjun viimeisellä rasialla kaikki niput ovat suunnilleen samalla tasolla. Ilman mittausta säätäminen on arvailua, ja siksi signaalitason mittaaminen kuuluu jokaiseen kunnolliseen asennukseen.
Taloyhtiöissä vaimennusta lisää myös rasiaketju. Läpivientirasia ottaa signaalista lähtöön tyypillisesti 10-14 dB, ja jokainen rasia vie ketjun läpi kulkevasta signaalista noin 1-2 dB. Ketjun viimeinen asunto saa siis selvästi heikomman signaalin kuin ensimmäinen, jos järjestelmää ei ole mitoitettu oikein.
Myytti: ylimääräinen kaapeli kerälle heikentää signaalia
Väite kuulee usein: kaapelikerä toimii kelana ja syö signaalia. Antennikaapelissa näin ei käy. Koaksiaalikaapelin signaali kulkee suojavaipan sisällä, joten löysälle kerälle jätetty ylimäärä vaimentaa täsmälleen saman verran kuin sama pituus suorana.
Ongelma on itse pituus. Jos televisio on kahden metrin päässä rasiasta ja kerällä on 15 metriä varakaapelia, menetys on noin 3 dB turhaan. Kerä kannattaa siis lyhentää, mutta syy on pituus, ei kerä. Poikkeus on liian tiukka mutka: alle noin 5-10 kertaa kaapelin halkaisijan säteellä taivutettu kaapeli voi muuttaa muotoaan, jolloin syntyy heijastuksia.
Yleisimmät virheet vaimennuksen kanssa
Ensimmäinen virhe on vahvistimen ostaminen ilman mittausta. Jos signaali on jo valmiiksi 70 dBµV ja siihen lisätään 30 dB, viritin ylikuormittuu ja kuva katkeilee juuri niin kuin heikolla signaalilla. Oire on sama, mutta syy on päinvastainen.
Toinen virhe on lyhyiden huonojen jatkojohtojen ketjuttaminen. Kolme 5 metrin marketista ostettua jatkojohtoa vie kaapelin vaimennuksen lisäksi kuusi liitintä, ja halvat IEC-liittimet vuotavat helposti myös LTE- ja 5G-häiriöitä sisään.
Kolmas virhe on kompensoida kaapelia, joka on rikki. Ulkona kulkeva kaapeli, johon on päässyt kosteutta, vaimentaa moninkertaisesti normaalin verran. Pohjois-Suomen pakkasissa vaurio pahenee, kun vesi jäätyy vaipan sisällä. Vahvistin ei korjaa märkää kaapelia, vaan se pitää vaihtaa.
UKK
Kuinka pitkä antennikaapeli voi olla ilman vahvistinta?
Vahvalla signaalialueella, jossa antennilta tulee yli 70 dBµV, RG6:ta voi vetää 50-80 metriä ilman vahvistinta yhdelle televisiolle. Heikolla alueella jo 20 metriä ja jakaja voivat vaatia vahvistuksen. Ratkaisevaa on antennin lähtötaso, ei pelkkä metrimäärä.
Kannattaako paksumpi RG11-kaapeli hankkia kotiin?
Yleensä ei. RG11 on kankea ja sen liittimet ovat erikoisempia, ja hyödyn huomaa vasta yli 40-50 metrin vedoissa tai satelliittiasennuksissa. Omakotitaloon riittää lähes aina laadukas RG6.
Miksi vain yksi televisio talossa pätkii?
Todennäköisin syy on kyseisen huoneen pisin kaapeliveto, jakajan lisävaimennus tai vaurioitunut liitin. Kun mittaa tason sekä jakajalta että ongelmahuoneen rasialta, vika paikantuu yleensä nopeasti.
Laske ensin, vahvista sitten
Kaapelin pituus ja vaimennus ovat helppoa laskentaa, kun tiedossa on antennin lähtötaso, kaapelityyppi ja jakajien määrä. RG6 vie UHF-alueella noin 2 dB jokaista kymmentä metriä kohden, ja jakajat sekä rasiat lisäävät menetystä. Kompensointi alkaa reitin lyhentämisestä ja kaapelin laadusta, ja vahvistin valitaan vasta, kun puuttuvat desibelit on mitattu. Näin rasialle saadaan 50-70 dBµV:n taso, ja kuva pysyy vakaana myös marraskuun räntäsateessa.